No niin! Mun pitää selvästikin kyllä tätä tahtia kiristää, muttei sentään kauemmin kestäny! Kunhan saan kuvat koneelle niin saatan saada tännekin läiskästyä kuvia tuosta meidän pojasta, mutta sitä odotellessa!

Lauantaina oli tokoilua meillä ja ai että, pojalla on tuo kontaktinotto kyllä niin priimaa! Toinen koira häiriönä on vielä suhteellisen paljon tuolle mutta kunhan omistaja tajuaa itsestään pellen tehdä, niin johan on Ukon huomio kiinni minussa ja ollaan aivan taas mukana. Treenien ohjaaja oli moneen otteeseen yrittämässä jonkinsorttista pikkupaussia, mutta koska pienen miehen työmotivaatio oli niin korkealla (kiitos Aamupala-juuston sekä keittokinkun), tapitti tämä vain ja mitä sitä hyvää keskittymistä tuhlaamaan!

Harjoiteltiin sivullatuloa - taas - ja saa nähdä joudunko tuolle opettamaan tuon kiepsahtamisen kiertämisen sijaan. Tosin, se nyt heitti koko homman lekkeriksi ja kovin pian joutui sitten imuttamaan sen oikealle kohdalle. Kyllähän tuo istumaan sitten jäi, ei siinä mitään. Seurauksen alkeisiin tosiaan siis keskityttiin. Tehtiin ympyröitä - koira niin sisäkaarella kuin ulkokaarella - ja ruudun mallisia seurauksia ja erittäin hyvin tuolla pysyi kontakti! Riikka nauroikin, että Ukko on niitä koiria joilla on se kontakti heti ensimmäisestä hetkestä alkaen, mutta joka lopahtaa sitten myöhemmin. Namikäden siis pitää olla nopeampi.

Mutta olin ehkä ylpein ikinä kun seurautettiin suoralla! Poika tapitti niin tiiviisti, tuli juuri oikealla kohdalla ja vaikka olikin 'vain' 10 metriä koko matka ja namia tungettiing suuhun, niin hän ymmärsi! En olis voinut olla ilosempi ja kyllä jäi taas niin hyvä maku tuosta pojasta.

Makuulle menosta olen ruvennut tekemään nytten myös nopeampaa, tosin siinä on vielä vahvasti käsi mukana ja oma ruuminkielikin, kun tosiaan eka koiralle nostetaan hieman kiinnostusta ja sitten sukellellaan ympäriinsä. Välissä sitten jääviä ja tuo on kyllä jäävissä ihan luonnonlahjakkuus. Toki, jos on paljon häiriötä niin ei nekään toimi, mutta suurin piirtein tämä poika ymmärtää että asennosta ei lähdetä ellei käsky käy.

Ai niin! Ja nenän käyttö on Ukon mielestä erittäin kivaa ja makkararuutua onkin jo harjoiteltu, myös.

Vielä lumisin terveisin,
Sofia & Ukko 

No niin! Omistaja oli kotoa ja koiran luota pois noin kolme päivää ja oikein tyylikkäästi tuli viestiä joka päivä, että tule takaisin että tuo rauhoittuu. Noo, enpäs tullut ja sai kotiväki ittekseen pärjätä. Hyvin nuo suoriutuivat, enkä sitä missään vaiheessa epäillytkään. Nyt pitäisi vaan löytää joku suuuuuri pelto ja kiva koirakaveri että tuo pääsisi oikein kunnolla peuhaamaan toisten koirien kanssa.

Kunhan nyt itseäni niskasta kiinni saan, niin laitan kuvia meidän mökkireissusta - Ukko juoksee umpihangessa aivan onskuna lumipallon perässä, kerran teki päällä seisonnankin kun sukelsi hieman liian syvään lumeen - ja ehkäpä näytän kuvan hienoista lumiukoista! Ai niin, tosiaan, muutama hieno liitely kuva toivottavasti on luvassa, lumipallo - tai sen oletettu kohta - kun pitää tappaa joka kerta kun sen lähelle tulee. Tuosta pojasta löytyy tuota ponnahdus voimaa ja voin sanoa että pitelyä tulee olemaan. Tokoilutkin meni tänään kun ohjaaja on kipeänä, joten eikun vaan kotona perusasennon hakemista ja istumista ja maahanmenoa. Istuminen toimii mahtavasti, maahanmeno samoten, mutta luoksetulon kanssa on taas ongelmia. Reeniä, reeniä, kyllä tuo koira osaa mutta kunhan itse ihminenkin muistaisi aina kantaa niitä nameja mukana.

Ai niin, Aamupala juusto + paistettu kanafilee on aivan vastustamaton kombinaatio meidän erittäin jalakkaalle Ukolle. Säkä taitaa nyt jo hipoa sitä 50 senttiä, saa nähdä minkä kokoinn epeli tästä tulee! Nenän käytössä on myös aivan mahtava, tosin vielä kovin hösöilevä mutta pikku hiljaa tuo on ruvennut olemaan paljon tarkempi, eli pitääkin tässä ruveta varmaan kohta harrastamaan nakkisukellusta hangessa niin saisi tuon raasu väsytettyä!

- Sofia & Ukko

Noniin! Eli kuten lupailin, kirjoitan nyt hieman enemmän. Eli siis, pentutoko on alotettu (tosin käyntikertoja on ollut vain yksi kun on ollut niin kovin kylmä!) ja olen yllättynyt siitä, kuinka paljon tuosta jästipäästä löytyy keskittymiskykyä! Kontakti onnistuu erittäin hyvin, tosin vielä pitäisi ottaa paljon enemmän reeniä toisten koirien kanssa. Maahanmeno toimii melkein puhtaasti - vaihtelee päivittäin - ja istuminen nyt on verissä jo kun kuitenkin aina pitää pylly iskeä penkkiin ennen kuin saa ruokaa tai mitään kivaa. Maahanmenoa ollaan kanssa tuota kautta harjoiteltu ja on osoittautunut erittäin toimivaksi metodiksi!

Toisia koiria ei olla niin paljoa nähty, joka on täysin omistajan vika, mutta tätä ruvetaan nyt työstämään. Sen kyllä sanon, että täälläpäin ei tunnu kivoja koiria olevan kovinkaan paljon vaan aina tulee kärhämää tämän meidän itsevarman pennelin kanssa. Mutta, en annan sen lannistaa vaan jatkamme eteenpäin lippu korkealla! Oikeastaan, elämä Ukon kanssa on erittäin helppoa, mitä nyt ei lasketa kynsien leikkuu taisteluita - kyllä, ne on taisteluista mutta pikku hiljaa. Tällä hetkellä leikataan yksi tassu päivässä ja jos tuntuu että menee vielä kamalemmaksi, niin sitten ruvetaan leikkaamaan vaikka vain yksi kynsi päivässä! Mikään kiire ei ole, mutta minä itse en tykkää olla ihan naarmuilla kynsien leikkuun takia.

Jäähyjä ollaan jouduttu ottamaan käyttöön ja sen kyllä huomaa. Vessan ovi ei ole entisensä ja saa nähä milloin tuo tulee siitä läpi!

Ai niin! Rokottautumassa käytiin maanantaina ja tuo testasi eläinlääkäriä! Hyvin heilu koko koira kun tervehti mutta vähän kun piti hampaita katsoa, niin heti oltiin nykimässä päätä pois. Toki, heti kun pää oli pois kynsistä niin jätkällä lähti uusi kehoheilutus. Rokotteet menivät aivan samalla tavalla kuin ennenkin, ilman minkäänlaisia ongelmia ja voi että kun eläinlääkäreillä tuntuu olevan niin kovin taivaallisen makuisia napuja! Pallurat ovat nyt aivan varmasti kunnolla paikallaan - olleet jo pitkään, mutta nyt se on varmaa.

Keksin aivan varmasti jotain lisää illan myöten, mutta pitääpi nyt hipsiä kauppaan.
Sofia & Ukko

Illalla pyrin kirjoittamaan enemmän, nyt kuitenkin pistän vain tähän kolme kuvaa meidän pojasta, tuoreeltaan otettuja.

No niin. Eläinlääkärissä on tullut käytyä ottamassa se ensimmäinen rokotus ja eipä tuo siitä mitään sanonut, syynä tosin namit jotka oli imuroitava niin nopeasti kuin mahdollista sieltä kiposta. Tuolla kysyi siskon omistaja, että miten syö, niin hyvin mielenkiintoisesti. Mikä tahansa ruoka uppoaa, mutta jos sitä ei saa kädestä, niin eipä se nopeasti mene sitten alas. Vaan pitkillä ruokintaväleillä syö nopeasti, mutta vielä pidetään vielä jonkin aikaa tuossa kolme kertaa päivässä ruokinnassa.

Poika painaa tällä hetkellä noin seitsemän kiloa ja tällä hetkellä on poika pelkkää jalkaa. Ja häntää. Tämä on semmoinen huiskuhäntä kyllä, että pölyt olisi nopeasti pyyhitty jos tuo vain osaisi suunnata häntänsä oikein. Eilen näki muuten lyijykynä karun kohtalon naskaleiden käsittelyssä, mutta fiksusti oli jättänyt poika kumiosan syömättä!

Ja saalisviettiä löytyy jo. Huomaa kyllä, miten saadaan seuraaminen sitten joskus kunnolla opetettua, ei nameilla mutta suoraan vaan lelulla. Toki, tuo on ahne, mutta kyllä tuo leikkiminen on vain niin mahtava juttu. Pitääkin nyt muistaa kantaa tuota vinkuvaa patukkaa ympäriinsä jokapuolella. Ai niin! Pojanhan huomion saa aika hyvin kun vinkauttaa jotain lelua, kovin monta kertaa on poika tullut luokse sitä kautta. Ehkä siis vinkulelun avulla saadaan luoksetulokin hyvään kuosiin, mutta saas nyt nähdä.

Kaverin keskikokoinen villakoira Luka tuli vierailulle ja leikistä ei ollut kovinkaan paljon ymmärrystä kummallakaan. Sisällä Ukko ei tehnyt muuta kun nylkytti menemään ja Luka antoi, ulkona sitten oli vähän toisin päin mutta kovin nopeasti tuo meidän lahopää tajuaa alistua! Eli vaikka on sitä itsevarmuutta, niin on myös ihan älliäkin ettei kannata ihan täysin ryttyillä. Selvä mieshän tuo muuten on, pallurat on paikalla ja tyynyjä on niiiiiiin kiva nylkytellä menemään.

Yritän nyt hieman useammin tätä päivitellä ja jos joku osaa tehdä vuodatukseen ulkoasua, niin eikun yhteyttä minuun!

- Sofia