Noniin! Eli Ukkomuksen kanssa ruvettiinkin sitten harjoittelemaan yksinoloa, tai no, niinkiin ruhtinaallista yksinoloa kuin omassa rajatussa tilassa oloa silloin kun muut perheenjäsenet kaikki ovat ruokapöydässä, eli aita on välissä. Aluksi poika vain tapittaa aidan toiselta puolelta, hieman närkästyneenä mutta voihan elämä siinä vaiheessa kun kukaan ei tulekaan minuutin sisällä häntä viihdyttämään. Vinkuminen, maukuminen ja suoranainen mouruaminen alkaa, samalla kun pieni juoksee vauhdilla täynnä olevia pahvilaatikoita päin - yrittää hypätä yli. Nyt on tuoli laatikoiden takana tukemassa ja työntämässä vastaan, huomenna mennäänkin katsomaan josko halvalla saisi ostettua portit kahteen ovenväliin. Pääsisi niin paljon helpommalla.

Luoksetuloa ollaan hiottu oikein kunnolla, heti kun ollaan ulkona niin otetaan pennusta välimatkaa ja kun itse lähtee juoksemaan päin lähtee 'tuletuletuletule' kimitys. Hyvin tuo sen ulkona haltsaa, sisällä onkin sitten aivan eri asia. Nimeensä reagoi - pää nousee ja nuo ihanasti lörpöttävät korvat höristävät - ja osaa jo istuttaa pienen pyllynsä maahan kun on ruokakuppi kädessä. Tosin, odottaminen on aina tehtävä niin että yhdellä nappulalla laitetaan istumaan ja sitä kautta odotutetaan, ennen kuin sitten 'ole hyvä':n kautta saa kipolle mennä. Viksu tuo on, todellakin.

Tänään tuleekin sitten enemmän pieniä lapsia. Seitsemän vuotiaat kaksoserkkuni kävivät tuossa äskön poikaa leikittämässä - tai enemmänkin katsomassa kun tuo metsästi konvehtirasiaa - ja pääsivät tuon kanssa kirmaamaan pihalla. Onneksi ei poika aloittanut paimentamista, juoksi vain iloisesti perässä. Kyllä tässä nyt tuon kanssa ollaan tarkkana mahdollisten kyttäämisten ja kaarien kanssa, nimittäin jos se niitä tekee niin parempi on ottaa ne hallintaan heti, varsinkin jos tuo saa jossain vaiheessa päähän ruveta paimentamaan autoja. Ai niin! Pianon soitto ei Ukkoa haitannut, leikki jatkui aivan normaalisti, eikä naapurista kuuluva vasaranpauke ja muut remonttiäänet tuota hätkäytä. Seinäkellonkin kilinään on tuo tottunut, eli kovin on hieno poika.

Ainoa mikä hieman vielä pelottaa, on ovensaranoiden ääni.