No niin! Mun pitää selvästikin kyllä tätä tahtia kiristää, muttei sentään kauemmin kestäny! Kunhan saan kuvat koneelle niin saatan saada tännekin läiskästyä kuvia tuosta meidän pojasta, mutta sitä odotellessa!

Lauantaina oli tokoilua meillä ja ai että, pojalla on tuo kontaktinotto kyllä niin priimaa! Toinen koira häiriönä on vielä suhteellisen paljon tuolle mutta kunhan omistaja tajuaa itsestään pellen tehdä, niin johan on Ukon huomio kiinni minussa ja ollaan aivan taas mukana. Treenien ohjaaja oli moneen otteeseen yrittämässä jonkinsorttista pikkupaussia, mutta koska pienen miehen työmotivaatio oli niin korkealla (kiitos Aamupala-juuston sekä keittokinkun), tapitti tämä vain ja mitä sitä hyvää keskittymistä tuhlaamaan!

Harjoiteltiin sivullatuloa - taas - ja saa nähdä joudunko tuolle opettamaan tuon kiepsahtamisen kiertämisen sijaan. Tosin, se nyt heitti koko homman lekkeriksi ja kovin pian joutui sitten imuttamaan sen oikealle kohdalle. Kyllähän tuo istumaan sitten jäi, ei siinä mitään. Seurauksen alkeisiin tosiaan siis keskityttiin. Tehtiin ympyröitä - koira niin sisäkaarella kuin ulkokaarella - ja ruudun mallisia seurauksia ja erittäin hyvin tuolla pysyi kontakti! Riikka nauroikin, että Ukko on niitä koiria joilla on se kontakti heti ensimmäisestä hetkestä alkaen, mutta joka lopahtaa sitten myöhemmin. Namikäden siis pitää olla nopeampi.

Mutta olin ehkä ylpein ikinä kun seurautettiin suoralla! Poika tapitti niin tiiviisti, tuli juuri oikealla kohdalla ja vaikka olikin 'vain' 10 metriä koko matka ja namia tungettiing suuhun, niin hän ymmärsi! En olis voinut olla ilosempi ja kyllä jäi taas niin hyvä maku tuosta pojasta.

Makuulle menosta olen ruvennut tekemään nytten myös nopeampaa, tosin siinä on vielä vahvasti käsi mukana ja oma ruuminkielikin, kun tosiaan eka koiralle nostetaan hieman kiinnostusta ja sitten sukellellaan ympäriinsä. Välissä sitten jääviä ja tuo on kyllä jäävissä ihan luonnonlahjakkuus. Toki, jos on paljon häiriötä niin ei nekään toimi, mutta suurin piirtein tämä poika ymmärtää että asennosta ei lähdetä ellei käsky käy.

Ai niin! Ja nenän käyttö on Ukon mielestä erittäin kivaa ja makkararuutua onkin jo harjoiteltu, myös.

Vielä lumisin terveisin,
Sofia & Ukko