No niin! Pentupyöreyttä on siis jonkin verran nyt lähtenyt - syynä tosin saattaa olla jalkamäärän huomattava lisääntyminen, muttei siitä sen enempää - ja herraa on nyt oikein arvattu bortsuksi mahtavat kolme kertaa! Aussieksi ei kertaakaan, karjalankarhukoiraksi muutaman kerran. Eli mielestäni oikein hyvä saldo on meillä koossa. Hienosti on nyt joulun ja uuden vuoden aikaan unohtunut päivitys, mutta tässä vihdoinkin!

Ukkohan pääsi käymään siskon ja veljen koululle näiden viimeisenä päivänä, jossa hän sai tutustua ihmishälinään turvallisesti minun sylissä ja sitten luokassa saikin sitten vaellella vapaasti. Hankkipa poika sitten itselleen siinä kunnon fanijoukon, tosin eipä tuo näyttänyt paljoa haittaavan. Enimmäkseen uudet paikat tuntuvat olevan pelottavia ja sillon ollaan aika tiukasti äidin vieressä. Bussillakin ollaan menty, taas kerran sylissä. Ovet hieman pelottivat kun aukesivat, mutta hyvin yritti sylistä kiivetä sanomaan 'hei' kaikille ympärillä oleville!

Tosiaan, Ukkoa kiinnostaa niin paljon nämä muut koirat ja ihmiset, että tässähän pitää ruveta kantamaan nameja ja leluja koko ajan mukana, josko alusta saakka saataisiin jokseenkin siihen malliin, että minä olen joka tapauksessa se joka kiinnostaa enemmän. Turha toivo, pentuhan tuo vielä on, mutta ainahan sitä saa toivoa!

Tämä osaa istua jo oikein kauniisti! Odottaakin osaa - varsinkin kun ruokaa annetaan - istualteen ja istumisessa ei siis ole edes käsimerkkiäkään! Hieman olen ylpeä omasta karvapallostani, vaikka tuo onkin ahkerasti yrittänyt saada meidän lattioita tulvimaan. Tämähän siis yrittää uida omassa vesikipossaan, mutta myös kuusenjalassa. Kuusemmehan ei siis vettä saa, kun tämä yksi juo kaikki vedet ja syö alaoksat. Ihmekään jos tällä oli vatta sekaisin tuossa välissä hieman.

Ronkelius on myös tullut esiin! Kaikki nappulat eivät mene läheskään jokaisella ruokailulla (nyt jo vaihdettu kolmeen kertaan), joten tässä nyt lasketaan määrää. Vaihto Golden Eaglesta Acanaan onkin nyt edessä ja jos oikein muistan niin sitä piti suhteessa annostella hieman vähemmän, näin ollen ei tarvitsisi pienen mahduttaa vatsaansa ihan niin paljoa. Raasupieni, noh, kasvaa kuitenkin ja paino nousee tasaisesti, poikahan on nyt n. 35cm korkea, näin silmämääräisellä mittauksella. Ja jalkaa löytyy.

Uusi vuosi meni oikein näppärästi ja vaikka hieman jännittikin, luoksetulo toimi keskiyöllä aivan mahtavasti! Ei siis paukkuarkuutta ole havaittavissa tai ainakaan omistaja ei sitä mitenkään noteerannut. Kylmästä tuo ei kyllä selvästikään tykkää. 9.1. mennään todennäköisesti Petsie-ihmisten kanssa näyttelyreenejä pitämään, Ukko pääsee sinne vieraiden ronkittavaksi ja toisten koirien nuuhkittavaksi. Pakko nyt on ennen 12 viikkoa hieman tutustuttaa toisiin, sitten kun pitää ne rokotteet ottaa niin sitten tuleekin taas tauko. 

Mukavaa uuden vuoden alkua teille lukijoille (joita ei kyllä taida olla. :'''D),
Sofia & Ukko